Vanhoja laivoja on monesti jälkikäteen mallinnettu, uudelleenrakennettu tai restauroitu joko museokäyttöön tai purjehduskäyttöön matkailijoiden iloksi. Tällaisessa toiminnassa takana on aina inhimillinen kiinnostus historiaan ja sen tuntemiseen.

Vanhojen laivojen uudelleen rakentaminen ja restaurointi on hyvä erottaa toisistaan

Kuitenkin vanhojen laivojen restaurointi ja uudelleen rakentaminen ovat kaksi eri asiaa, ja ne tulisi erottaa toisistaan. Restauroinnissa käytetään laivan vanhaa runkoa, ja se korjataan siihen pisteeseen asti, mitä korjattavissa on. Restauroidut laivat eivät kuitenkaan välttämättä tule koskaan purjehduskäyttöön ja ne myöhemmin konservoidaan, eli säilötään parhaalla mahdollisella tavalla. Yksi tällainen esimerkki restauroidusta ja konservoidusta laivasta on Tukholmassa sijaitseva Vasa-laiva.

Uudelleen rakennetut laivat taas rakennetaan kokonaan alusta loppuun uudestaan, uusista materiaaleista, mutta vanhaa, alkuperäistä mallia käyttäen. Laivan mallintamisessa taas vanhan mallin idea piirretään joko digitaalisesti tai käsin, havaintokuvan esittämiseksi, mutta laivaa ei välttämättä rakenneta fyysisiksi kokonaisuuksiksi. Näitä laivan mallinnuksia käytetään joko tutkimustyössä tai museoissa.

Vasa-laiva

Tukholman Vasa-museossa sijaitseva Vasa-laiva on yksi pohjoismaisen laivarestauroinnin huippusuorituksia. Se oli Kustaa II Adolfin lippulaiva, joka upposi surullisen kuuluisasti neitsytmatkallaan 10. elokuuta 1628. Laiva oli kuitenkin jo valmistunut kaksi vuotta aikaisemmin, ja se oli valmistuttuaan Euroopan suurimpia ja kauniimpia sotalaivoja.

Surullisella neitsytmatkallaan Vasa-laiva upposi vain 1300 metriä satamasta. Ilma oli ollut tyyni, mutta kun äkillinen tuulenpuuska tarttui purjeisiin, se kaatoi aluksen ja laiva upposi minuuteissa. Miehistön jäsenistä noin 50 kuoli ja laivan hylyn ympäriltä on löytynyt noin 25 luurankoa. Laivan uppoaminen johtui laivan liian korkeasta painopisteestä, joka sai laivan kaatumaan pienestäkin kallistumisesta. Rakennusvirhe oli johtunut laivan rakentamisen aikaan sattuneista rakennus- ja aikataulumuutoksista.

Laiva makasi Tukholman sataman edustalla hyväkuntoisena yli 300 vuotta, kunnes se viimein nostettiin vuonna 1961. Arvokkaat pronssitykit oli nostettu Vasa-laivasta jo vuosina 1663-1665 sukelluskelloa apuna käyttäen. Laiva oli löydetty 1950-luvulla ruotsalaisen merihistorioitsija Anders Franzénin toimesta, kun hän oli huomannut, ettei Itämeressä elä puuta syöviä laivamatoja ja näin ollen hän päätteli, että Itämerestä saattaisi löytyä vanhoja aluksia. Noston jälkeen laiva vietiin heti tutkittavaksi ja kunnostettavaksi tukholmalaiselle telakalle. Laivamatojen puuttumisen takia, Vasa-laiva saattaa olla 1600-luvun parhaiten säilynyt alus.

Laivasta ja sen lähistöltä löytyi noin 26 000 esinettä. Niiden avulla on onnistuttu päättelemään hyvin pitkälle, millaista oli 1600-luvun ruotsalaisen merimiehen elämä. Myös osa kalloista on mallinnettu uudestaan ihmiskasvoiksi.

Laivan restauroinnilla on kiire laivan nostamisen jälkeen

Laivan restaurointi ja konservointi aloitettiin heti nostamisen jälkeen, sillä pitkään meren pohjassa oleva laiva hajoaa nopeasti kuivalla maalla. Aluksi laiva pidettiin vain märkänä, kunnes päädyttiin vesiliukoiseen vahamaiseen aineeseen nimeltä polyetyleeniglygooni (PEG) . Veden sisältämässä saasteessa oli paljon rikkiä, joka pikku hiljaa syövyttää laivaa ja konservoijilla onkin täysi työ pitää laiva hyvässä kunnossa. Vuonna 2012 huomattiin, että lahoaminen on jopa nopeampaa, kuin on osattu odottaa ja tammilankun lujuus on vain kolmannes alkuperäisestä. Vasa-museon kostea ilmasto onkin konservoinnin kannalta tärkein tekijä, joka pitää laivan hyvässä kunnossa.

1700-luvun tykkisluuppialukset

1700-luvun aikaisista Fredrik Henrik af Chapmannin suunnittelemista tykkisluuppialuksista ei ole yhtäkään alkuperäistä jäljellä. 2010-luvulla päätettiin rakentaa yhteistyössä Metropolia-ammattikorkeakoulun, Ehrensvärd-seuran ja Viaporin telakkasäätiön kanssa uusi vanhan mallin mukainen tykkisluuppialus. Projektin tarkoituksena oli työllistää ja kouluttaa nuoria puuseppiä ja mediataltioijia. Rakennus aloitettiin syyskuussa 2010 ja vuonna 2014, rakennus saatiin päätökseen. Alus kastettiin Tykkisluuppi Dianaksi ja se rekisteröitiin vuonna 2015.

Laiva on rakennettu ruotsin laivaston piirustuskonttorista löytyvien vanhojen asiakirjojen perusteella ja se on rakennettu vanhoja rakennustekniikoita ja materiaaleja käyttäen. Kuten alkuperäisillä aluksilla, myös uudella tykkisluupilla voi sekä purjehtia että soutaa, mutta kannen alle (jossa ennen sijaitsivat tykit) on nyt piilotettu uudenaikainen moottori. Tykkisluuppi Diana onkin Suomen ensimmäinen sähkökäyttöinen matkustajalaiva merialueella.

Uusi tykkisluuppi rakennettiin Suomenlinnassa vanhan telakan korjaushallissa, jossa oli säilytetty lentokoneita 1920-luvulla. Rakentaminen kesti vuosia. Vaikka projekti aloitettiin jo 2010, vasta vuonna 2012 runko alkoi olla paikoillaan. Laivan materiaalit ovat tammea ja hitaasti kasvanutta mäntyä. Kiintokaarissa on käytetty muuraustekniikkaa.

Dianan arvo on tärkeä Suomenlinnan matkailulle. Aluksen omistaa Suomenlinnan Matkailuexpertti Oy ja vuosittain laivalla käy matkailijoita ihailemassa laivaa ja kokemassa 1700-luvun sluupin tunnelman. Tällainen tykkisluupin uudelleenrakentamisprojekti on tärkeä, sillä yhtäkään alkuperäistä alusta ei ole säilynyt, eikä historiallista sluuppielämystä voi paremmin saada, kuin tällaisen projektin kautta.