Tykkisluuppilaivan historiaa ja nykypäivääkin löytyy runsaasti.Tykkisluuppi tarkoittaa kevytrakenteista, Ruotsin saaristolaivastoon kuulunutta soutualusta, jossa on myös yksinkertainen, suorakaiteen muotoinen raakapurje purjehtimista varten. Tykkisluupit olivat matalakulkuisia ja pienimpiä laivastoon kuuluneita aluksia ja ketteryytensä vuoksi ne olivat suosittuja sodankäynnissä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Sluupit oli varustettu kahdella mastolla ja 15 airoparilla, ja jokaiseen airoon tarvittiin kaksi soutajaa. Miehistön kokonaismäärä oli noin 50 miestä.

Suunnittelija

Alun perin tykkisluupit suunnitteli laiva-arkkitehti Fredrik Henrink af Chapman (1721-1808) Ruotsin kuningas Kustaa III:n sotaa ajatellen. Arkkitehti muutti laivanrakennuksen tieteeksi ja hän laski matemaattisen huolellisesti laivaan tarvittavan stabilisoinnin, eikä kevyt alus kaatunut helposti.

Tykkisluuppi edusti 1700-luvulla aivan uutta laivasuunnittelua, jossa yhdistyi sekä kevytrakenteisuus, että vahva aseistus. Runko oli noin 20 metriä pitkä ja leveys 4,5 metriä. Taistelussa sluupeilla ei koskaan purjehdittu, vaan ne etenivät silloin soutaen, jolloin ne saavuttivat noin 2,5 solmun nopeuden. Tykkisluuppiin kuului normaalisti yksi tai kaksi tykkiä sijoitettuna joko perään tai keulaan. Ne pidettiin suojassa kannen alla ja vedettiin esiin vasta taistelun alettua.

Käyttökelpoisuus

Tykkisluuppien ketteryys ja käyttökelpoisuus huomattiin Kustaa III:n sodassa (1788-1790), Ruotsinsalmessa käydyssä meritaistelussa, joka päättyi ruotsalaisten voittoon. Sodassa nämä alukset soveltuivat erinomaisesti nimenomaan harhautukseen, tiedustelutehtävien suorittamiseen ja viestin viemiseen niiden nopeuden ja ketteryyden takia. Ne myös auttoivat vaurioituneita aluksia ja viittoivat taistelujärjestystä.

Tykkisluuppien etu oli selvä: ne pystyivät tarpeen vaatiessa pakenemaan karikkoiseen saaristoon, johon suuremmilla vihollisaluksilla ei ollut asiaa ja pienuutensa ansiosta ne olivat vaikeita kohteita suurimmille aluksille. Lisäksi, sluupeilla pystyi tekemään erityisen hyvin yllätyshyökkäyksiä vihollisen selustaan tarpeen vaatiessa.

Sodan alkaessa tykkisluuppeja ei ollut vielä montaa kappaletta (Tukholmassa 28 ja Viaporissa 27 kappaletta), sillä kuningas ei ollut aivan vakuuttunut niiden käyttökelpoisuudesta. Kuitenkin, nopeasti sodan edetessä niiden käytettävyys huomattiin ja niitä alettiin rakentaa nopeasti lisää ja niiden käyttö yleistyi huomattavasti Ruotsin laivastossa. Viaporiin tuotiinkin ennen Venäjän vallan aikaa yli sata tykkisluuppia.

Meritaistelu vuonna 1790

Tykkisluuppien panos vuonna 1790 käydyssä toisessa meritaistelussa oli jo huomattava. Se oli Ruotsin yksi voitokkaimmista meritaisteluista ja suurin koko Itämerellä koskaan käyty meritaistelu. Voitto oli Kustaa III:lle tärkeä, vaikka rajamuutoksia ei syntynytkään. Värälässä 14. elokuuta 1790 solmittu rauha kielsi Venäjää enää sekaantumasta Ruotsin poliittisiin asioihin.

Miehistö

Kuten kaikkien merilaivastojen miehistöt, myös tykkisluuppien miehistöt koostuivat koulutetuista sotilaista, mutta vain alle puolet oli merijalkaväen miehistöä. Toinen ja suurempi osa miehistöstä koostui joko ratsuväestä tai maajalkaväestä. Maasotilaat olivat ymmärrettävästi verrattain varsin kokemattomia merenkävijöitä, minkä takia heitä hyödynnettiin pääosin soutajina. He saattoivat myös auttaa tykkien sekä peräsimien kanssa. Noin joka toisessa aluksessa oli tämän lisäksi armeijan upseeri, joka oli vastuussa kahdesta aluksesta kerrallaan.

1800-luvulla, vähäisen palkkasotilasmäärän vuoksi, Ruotsi päätti säätää kaikkia 18-25-vuotiaita koskevan asevelvollisuuden. Sluupit olivat vielä yleisesti käytössä ja moni näistä asevelvollisista palvelikin joko Ahvenanmaan tai Turun saaristossa soutajina näillä pienillä sota-aluksilla.

Alusten olosuhteet

Olot näillä aluksilla olivat ahtaat. 2,1 metriä leveille penkeille tuli mahtua neljä soutajaa ja miehistön tavaroita säilytettiin penkkien alla erityisissä jaetuissa laareissa. Upseerit säilyttivät tavaroitaan perän kirstuissa ja niiden kannet toimivat upseerien makuusijoina.

Avonaisissa sluupeissa miehistölle ei jäänyt nukkumatilaa ja yöpyminen tapahtuikin tästä syystä maalla teltoissa, talonpoikaistuvissa tai hätätapauksessa myös aluksen soutupenkeillä. Ahtauden ja suojaamattomuuden takia miehistö oli koko ajan sään armoilla ja taudit levisivät nopeasti.

Horkkatauti ja ripuli olivat yleisimpiä miehistön kärsimiä sairauksia, mutta myös vähäisestä vaatetuksesta johtuva paleltuminen. Yleisen asevelvollisuuden vuoksi Ruotsin armeija ei kyennyt tarjoamaan kaikille univormua tai edes asetta ja useimmat joutuivat käyttämään omia vaatteitaan. Sairastuneet ja haavoittuneet siirrettiin erityisiin sairasveneisiin, joilla heidät kuljetettiin nopeasti maalle.

Miehistön ruokahuolto tapahtui erityisistä ruokaveneistä käsin ja ruoanlaitto tapahtui maalla. Ateriat koostuivat puurosta, herneistä ja kuivatusta lihasta, mutta joskus saarilta oli saatavissa tuoreita ruoka-aineksia. Päivittäisenä annoksena sai myös paloviinaa ja tupakkaa.

Missä aluksiin voi tutustua?

Alkuperäisiä Chapmannin rakennuttamia laivoja ei ole säästynyt, mutta niiden piirustuksiin on mahdollista tutustua Tukholman statens sjöhistoriska museetissa. Suomenlinnassa toimiva alus Tykkisluuppi Diana rakennettiin 2010-luvulla 1700-lukulaisesta, Chapmannin mallista. Projektin tarkoituksena oli kouluttaa ja työllistää nuoria puuseppiä. Uuden laivan materiaaleina toimivat sekä hitaasti kasvatettu mänty, että tammi. Tämä alus on nykyään matkailijoiden ja erilaisten tapahtumien käytössä.